Olematon tuulenvire tekee kadulla liikkumisen ihmeellisen kevyeksi. Yliopistolla pitää olla kalenterin määrittelemänä kellonlyömänä. Kaappi on täynnä vaatteita, joita ei osaa pukea päällensä – ainainen tuulihousuissa ja juoksutrikoissa kulkeminen on tehnyt tehtävänsä. Ovetkin aukeaa liian paloturvallisesti, niihin meinaa törmätä. Joutuu sietämään yksinoloa. Sitä, että joku ei ole heti lähdössä spontaanille retkelle tai iltapäiväkahvittelulle. Huomaa muuttuneensa, kun taas täällä kaikki on pysynyt paikallaan. Hetken aikaa Islannista paluun jälkeen koin aivan uusia, odottamattomia tunteita. Pienen kotiinpaluushokin kokeminen yllätti täysin. Sen sijaan, että olisin Islantiin muuttaessani tuntenut minkäänlaista kulttuurishokkia, suurin kriisi tuli siitä, että ensimmäinen kuukausi Suomessa tuntui päämäärättömältä haahuilulta.
Blogini perusteella voisi hyvin ajatella, etten siltä kaikelta reissaamiselta ehtinyt opiskella ollenkaan. Vaihto-opintojen aikana opiskelin kuitenkin 34 opintopistettä Islannin yliopistossa. Suoritin myös
opetusharjoittelun paikallisella yläasteella ja tein kasvatusalan asiantuntijuutta syventäviä opintoja. Suurin opiskelijavaihdon anti ei kuitenkaan ollut opintopisteissä. Koin paljon vieraanvaraisuutta, ystävällisyyttä ja luottamusta. Sain uusia ystäviä.
Islanti antoi perspektiiviä. Suomessahan ei tuule vaikka kuinka väittävät. Islanti opetti spontaaniutta ja joustavuutta. Miksi murehtia asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa? Sää ei valittamalla muutu, sen sijaan omaa asennettaan voi aina päivittää. Islanti opetti minua heittäytymään, ottamaan vastuuta omista valinnoistani ja luottamaan itseeni. Haastamaan sekä itseään että ympäristöään. Usein se, mitä sinulta odotetaan, ei ole sitä, miten itse haluat elämäsi elää.
En ole siis kadonnut, hengähdin vain hetken. Islannista on vielä paljon jaettavaa. Myös kesäsuunnitelmat vaikuttavat siltä, että niistä jotain materiaalia blogiinkin asti päätyy. Ehkä kirjoitan niistä mansikkakakkuövereistä, jotka aion vetää juhliessani lastentarhanopettajaksi valmistumistani. Tai siitä, kuinka selviydyin jääkarhuvahdin ja majakanvartijan pesteistä. Tai hehkuttaa tämän vuoden mustikkasatoa. Aamupuuromarjoja olikin ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti